logo shcc

Kuntoluokitus

Kuntoluokitus on yksinkertainen ja nopea tapa arvioida eläimen kuntoa ja sitä kautta ruokinnan onnistumista. Kuntoluokitus perustuu rasvakerroksen paksuuden ja lihakkuuden arviointiin. Se tehdään tunnustelemalla eläintä pääasiassa selän, lantion ja hännäntyven alueelta. Eläimet jaetaan tämän perusteella viiteen ryhmään erittäin laihasta erittäin lihavaan. Tavoitekuntoluokka eläimellä on 2,5-3,5 välissä, riippuen eläimen tuotantovaiheesta. Eläimen kuntoluokka kertoo muunmuassa eläimen yleisestä terveydestä, hedelmällisyydestä ja poikimakyvystä. Kuntoluokitus on yksi osa emolehmien terveyden tarkkailua.
Kuntoluokitusta olisi hyvä tehdä useamman kerran vuodessa. Varsinkin poikimisten aikaan on tärkeää etteivät naudat ole liian lihavia tai liian laihoja, kummatkin voivat vaikuttaa poikimisiin negatiivisesti. Kuntoluokituksen tekeminen vaatii aluksi harjoittelua, mutta se on loppujen lopuksi helppo oppia. Johdonmukaisuus ja yksinkertaisuus on valttia: laiha lehmä näyttää ja tuntuu teräväluiselta ja kulmikkaalta, lihava lehmä pehmeän muhkealta. Jatkuva harjoittelu on avain hyvän tuntuman oppimiseen. Luotettavuuden lisäämiseksi olisi suositeltavaa että sama henkilö kuntoluokittaisi karjan jokainen kerta. Itse kuntoluokituksessa tunnustellaan rasvakertymiä neljästä eri kohtaa:

  1. Selkälinja ja nikamat
  2. Nikamahaarakkeet selkärangan sivulla kylkiluiden ja nälkäkuopan välissä
  3. Lonkkaluut
  4. Hännäntyvi ja ympärystä

Lisäksi voidaan arvioida istuinluiden kohtaa sekä helluvaista

Kuntoluokituksesta työkalu kannattavaan karjankasvatukseen

 

 


metsalaidun3Kuntoluokituksen perusteella olisi hyvä jos emot pystyttäisiin jakamaan vähintään kolmeen eri ryhmään: Sopivan kuntoiset, lihotettavat ja laihdutettavat. Pienissä karjoissa ja vapaalla ruokinnalla oleville ylämaankarjatiloille tämä voi olla hankalaa eikä laiduntilaa ehkä ole riittävästi useammalle kuin yhdelle laumalle. Vaikka emoja ei pystystä ryhmittelemään ja ruokkimaan kuntoluokan mukaan, on kuntoluokitus työkalu kannattavaan karjankasvatukseen. Se lisää omistajan tietoutta omasta karjasta, ruokinnan onnistumisesta ja auttaa miettimään jatkossa miten ruokkia karjaansa.
 

Ylös